Miksi koulu on ajastaan jäljessä?

Kun katson ympäröivää maailmaa, maailma on täynnä sähköisiä palveluita, joita käytetään verkossa.
Luokkahuonessa ei oppilaalla ole kuitenkaan ole mahdollista käyttää oikeastaan mitään sähköisiä palveluja tai välineitä.

Miksi näin? Pitää muistaa, että vasta parin viime vuoden aikana internetissä oleva valtava tietomassa on ollut käsillä luokkahuoneessa. Tämän ovat mahdollistaneet kevyet, siirrettävät laitteet, kuten tabletit. TVT:tä ei vamraan ole tarkoitus käyttää väkisin, vaan niissä asioissa, joista siitä on hyötyä oppimisessa tai antaa lisää vuorovaikutusaikaa ihmisille.

Sanoisin, että TVT:tä ei ole käytetty laajasti, koska opettajat ja oppilaat eivät ole kokeneet sisältöä oppimista auttavaksi. Sisältö ei ole laite, kuten tabletti/älytaulu tai järjestelmä, kuten some. Millä sitten päästään eteenpäin? 1. Oikeilla keskitetyillä rahoitusratkaisuilla. Suurten toimijoiden yhteistyöllä(kustantajat, laitevalmistajat, OPH) 2. Murrosvaiheen opetajien koulutuksella 3. Murrovaiheessa johdetusti ja resurssoitu opettajien yhteistyö, myös seudullisesti ja valtakunnalliseti 4. Tekijänoikeuslakien muutoksella, jotta yhteistyö onnistuu.

Avoimuus on hankala asia?

Tällä blogilla olen avoimesti jakanut omia ajatuksia. Niílle, jotka eivät kaikkia blogi-tekstejäni ole lukeneet, tiedoksi, että blogissa on käsitelty TVT:n käyttöä opetuksessa sekä len kunnallisiin menetelmiin olen ehdotellut uusia ajatuksia ja vähän kyseenalaistanutkin niitä.

Olen tämän blogin linkkiä myös käyttänyt työsähköpostini allekirjoituksessa. Nyt jouduin sen ottamaan pois, koska työyhteisöstä tätä on vastustettu. Vastustajat eivät olleet johtajia, mutta johtajatasolla tätä keskustelua käytiin. Johtajien kanssa itse  asiasta keskustelin ja heidän pyynnöstä hyvässä yhteisymmärryksessä poistin allekirjoituksen. Ymmärrän kyllä näkökohdan, koska kirjoittamani ajatukset eivät ole Ruskon kunnan virallisia kantoja.

Itse näen tämän kuitenkin enemmän avoimuuden ja tiedon jakamisen pelkona. Asia on uutta meille kaikille. Jotenkin koen, että asioiden avoin julkistaminen koetaan pelkona saada vain negatiivista palautetta kuntalaisilta. Perinteisesti päätökset on kuitenkin tehty "suljettujen" seinien sisällä.

Itse koen, että avoimuus ja sen kautta verkostoituminen lisää meidän virkamiesten ja päättäjien ammattitaitoa. Avoimuudella ja sitä kautta saadulla palauteella pystyisimme entistä enemmän tuomaan uusia näkökulmia päätösten tekemiseen. Avoimuudella teemme myös Ruskoa tunnetummaksi.

Jos jatkossa haluatte seurata opetuksen kehittämistä Ruskolla, perustin sille oman blogin, http://oppiaruskolla.blogspot.fi/. Kyseisen linkin lisää allekirjoitukseen :)

Tähän omaan henkilökohtaiseen blogiin tulen siis jatkossa kirjoittamaan ajatuksia kunnan mentelmistä ja rakenteiden kehittämisestä.

Kunnallinen päätöksenteko - Onko tehokasta?

Kuntavaaleissa 2012 äänesti vähän yli puolet kansalaisista. Selitykseksi on tarjottu epäselvää keskustelua kuntien tilasta ja kuntien tulevaisuudesta.
Itselle toisaalta tuli mieleen kysymys, onko kunnallinen päätöksentekojärjestelmä sopiva nyky-yhteiskuntaan? Nythän äänestämme oman edustajan tekemään päätöksiä puolestamme. Keinoja vaikuttaa päätöksiin tai edes niiden valmisteluun on varsin vähän. Kunnassa itse työskentelevänä tunnistan myös epäkohdan keskusteluyhteydessä päättäjien ja valmistelevien virkamiesten välillä. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta päätökset menevät suunnilleen näin (tuttua varmaan monelle, mutta kirjoitetaan silti auki):
1. Virkamies valmistelee asiaa. Päättäjät eivät useinkaan ole tässä vaiheessa vielä tietoisia valmistelusta, varsinkaan, jos kyse on toiminnan kehittämisestä. Valmistelun tulos on monesti yhden virkamiehen näemys asiasta.
2. Johtava virkamies esittelee asian lautakunnan kokouksessa. Esittelijä ei välttämättä ole sama kuin valmistelija. Lautakunnan jäsen saattaa 1. kerran tutustua asiaan vasta kokouksessa. Lautakunta tekee päätöksen ja vie asian hallitukseen tai pyytää virkamieheltä lisäselvityksiä.
3. Hallituksen jäsenille asia todennäköisesti tulee 1. kertaa ilmi esityslistassa. Hallitus saattaa palauttaa takaisin lautakuntaan ja sitä kautta se voi mennä virkamiehelle asti.
4. Valtuustolle asia tulee 1. kertaa esille esityslistan myötä. Valtuusto tekee päätöksen. Keskustelua varsinaisen valmistelijan / asiantuntijan kanssa tässä vaiheessa ei enää käydä.

Kummalistahan tässä on kaksi asiaa.
1. Miksi ylempää päätöksentekovaltaa käyttävät henkilöt eivät ole jo valmisteluvaiheessa tietoisia valmistelusta. Jo tällä voitaisiin ehkäistä todennäköisesti monta "takaisin" palautusta. Tämän suhteen pitää kuitenkin pitää huolta, että päättäjät eivät huku informaatioon. Tämä voitaisiin tehdä helposti teknisesti avoimilla verkkoratkaisuilla.
2. Missä vaiheessa kuntalainen pääsee osallistumaan? Ehkä 4. vuoden välein osallsituminen ei riitä ja se alkaa pikkuhiljaa näkyä äänestysinnossa. Nyky-yhteiskunnassa on kuitenkin muitakin tehokkaampia tapoja vaikuttaa, kuten tämä blogi.

Yksi esimerkki, miten tämän voisi ratkaista.
Perustetaan kuntaan järjestelmä, jossa valmisteluvaiheessa olevat asiat ovat avoimesti niin kuntalaisten kuin päättäjien saatavilla ja kommentoitavissa. Jotta informaatiotulva vältetään, kukin päättäjä voisi seurata itseään lähellä olevia aiheita ja niiden keskusteluja ja osallistua myös itse keskusteluun. Näin myös äänestäjä voisi paremmin seurata "oman" valtuutettunsa työtä. Kuntalaisten joukossa on varmasti asiantuntemusta monista aloista, monesti varmasti parempaa kuin valmistelevilla virkamiehillä, jotka joutuvat varsinkin pienissä kunnissa hoitamaan laajaa sektoria. Näiden asiantuntijoiden tietotaidon saaminen mukaan kunnan päätöksentekoon olisi varmasti kaikkien edun mukaista.

Monelle on varmasti nyt noussut mieleen ajatus epäasiallisista ja kriittisistä kommenteista. Epäasialliset kommentit pitää tietysti poistaa, niitä kuitenkin tullee häviävän vähän. Menetelmän on käytössä esimerkiksi verkkolehdissä, enkä siellä ole törmännyt vastaavaan. Ja kriittiset kommentit voivat olla myös kehittäviä. Ja jos ne ovat epäasiallisia, tämähän tarjoaisi virkamiehille välineen korjata virheelliset käsitykset.

Oppilaan käsikirja

Facebookin tieto- ja viestintätekniikan ryhmässä pohdittiin, miten paljon koulu tällä hetkellä painottuu pienten tiedonmurusten ulkoaopetteluun.
Myös googlen "väärinkäytöstä" löytyy hyvä ajatus täältä http://sometek.fi/ala-kysy-jos-vastauksen-loytaa-googlesta/
Miten muutos sitten toteutetaan? Mietin
- Voiko nykyisellä tuntirakenteella saada muutosta?
- Kuinka paljon arviointi ohjaa tähän?
- Paljonko ulkoiset tekijät, kuten oppimateriaalit ja opetussuunnitelma, ohjaavat tähän
- Mitkä ovat opettajan valmiudet muutokseen. En tarkoita nyt teknisiä valmiuksia, vaan onko meillä valmiuksia kokonaisuuksien hallintaan.

Jos meillä olisi rohkeutta, voisiko tästä löytyä ratkaisu esim yläkouluun.
- tuntirakenne muutetaan siten, että oppilaalla on aamupäivän kokonaisuus ja iltapäivän kokonaisuus
- kyseisistä kokonaiskuuksta vastaa opettajatiimi (koostuu eri aineiden opettajista)
- oppilaalla ei ole oppiaineisiin sidottuja kirjoja, vaan hänellä on yläkoulun käsikirja (ns oppimispolku), jossa on kokonaisuuksia aiheittain
- käsikirjaa täydennetään muilla materiaaleilla, monisteita, kirjoja, sähköisä materiaaleja
- oppilaalla on käytössään portfolio, joka täydentyy käsikirjan etenemisen mukaan (sähköinen ja / tai perinteinen)
- opettajan YT aikaa käytetään opettajien väliseen yhteistyöhön näiden kokonaisuuksien rakentamiseen

Muita ajatuksia
- Ruskolla on n. 100 oppilasta / luokka-aste. Mitä, jos ei olisikaan luokka-asteen rinnakkaisluokkia, vaan opetusryhmiä voitaisiin joustavasti muuttaa kokonaisuuksien mukaan
- opettajien yhteissuunnitteluaikaa tarvitaan huomattavasti enemmän, tämä pitää ottaa johdon huomioon, mutta myös opettajien on huomioitava se omissa työmenetelmissä
- kustantajia tarvitaan, vaikuttaako bisnes liikaa tähän muutokseen?

Erilainen jälki-istunto

Oli pari päivää sitten jälki-istunnon valvoja. Koulussamme on käytössä perinteinen "Tuijota pisteeseen" menetelmä.
Olen jonkin aikaa miettinyt, miten tätä voisi kehitellä. Kokeilin siis seuraavaa
1. Jälki-istunto pidettiin atk luokassa ja välineenä käytettiin Wilmaa
2. Oppilaat kirjoittivat Wilma-viestin, joka he lähettivät sekä minulle että huoltajille. asetuksista valittiin että vastaanottajat saavat nähdä toistensa nimet ja vastaukset (koska kommentoin oppilaiden vastauksia ja halusin, että ne näkyvät huoltajille)
3. Itse sisältöä ohjasin kysymyksillä, vähän rangaistuksesta riippuen.
- Mitä tapahtui?
- Miksi teosta rangaistiin?
- Mitkä seikat johtivat tekoon?
- Tiedostitko tilanteessa tekeväsi väärin?
- Mitä tapahtuu, kun seuraavaksi olet samassa tilanteessa?
- Oliko teosta haittaa muille ihmisille?
Tarkoitus siis on, että oppilaat tarkkailisivat "ulkopuolisena" tapahtunutta. Olin apuna kirjoitusprosessissa ja "tarkastin" ennen lähettämistä. Puutuin ns. yliheittoihin, esim. kommentteihin "En koskaan enää tee mitään pahaa jne.". Viestiin piti jättää vain ne, joiden takana oppilas itse on.
4. Havaintoja / tapahtunutta /oppilaan kommentteja
- kaikki tiedostivat tehneensä väärin, muutama silti oli sitä mieltä, että näin voi tapahtua uudelleen. Tällaisia rehellisiä kommentteja en poistattanut, vaan kirjoitin näihin oman kannan
- kirjoittaminen oli oppilaille vaikeaa, heillekin helpompi olisi pisteeseen tuijottaminen
- olin havaitsevanani jonkin laista kehittymistä, tai sitten se johtui omasta kovasta uskosta, että tämä auttaa :)
- "kokeneet" istuja antoivat sekä positiivista että negatiivista palautetta. Negatiiviset tulivat lähinnä niiltä, joille kirjoittaminen oli tuskallisinta
- osalle alku tuotti hankaluuksia, koska tässä oli enemmän vapauksia kuin perinteisessä menetelmässä, loppua kohti tilanne parani.
- oppilaisiin sai henkilökohtaisen vuorovaikutuksen, jos oikein positiivisesti ajattelen, oppilaat kokivat, että heistä välitetään ja juuri heidän ongelmiin puututaan

Eli näillä positiivisilla asioilla varmasti jatkan kokemuksia. Myös ne opettajat, jotka tästä kuulivat, innostuivat menetelmästä. Saapa nähdä tuleeko Maunun koulun yleiseksi menetelmäksi.

E-oppiminen - pohdintoja

Tämä vuosi on mennyt kehitellessä sähköistä oppimisympäristöä. Eli miten siis oppiminen voisi tapahtua TVT:tä käyttäen. Yritän nyt siis katsoa myös oppilaan kannalta. Kehitysajatukset kerään vaiheittain. Toivottavasti näistä on apua samaa suunnittelevalle. Uskokaa tai älkää kaikki tämä on vaatinut vuoden kypsymisen. Mistäköhän hidas kypsyminen johtuu? Tähän ehkä minut tuntevat osaisivat vastata :)
Alla mainitut vaiheet siis ovat jalostuneet edellisestä vaiheesta (näin ainakin toivon)
Näitä on siis mietitty perusopetuksen oppilaille.

Kehitysvaihe1:
- Videoidaan opetus
- oppilaat etenevät omaan tahtiin videoiden avulla
- hankitaan oppimisympäristö, johon videot + materiaali kerätään (kustantajien + avoin materiaali + opettajan materiaali)
- oppilailla luokkatilassa muutamia kannettavia laitteita
- opettajalla jää aikaa henkkilökohtaiseen ohjaamiseen
- vaiheen avoimet kysymykset - Vertaisoppiminen? Sosiaalinen syrjäytyminen? MIten kerätään tietoa oppimisen etenemisestä?

Kehitysvaihe2:
- rakennetaan oppimispolku käsitekartan avulla sähköiseen ympäristöön
- oppimispolku on koko kunnan, esim perusopetuksen matematiikan polku 1-9 luokille
- opettajat tekevät yhdessä polkua,kerätään koko pedagogiigan osaaminen yhteen paikkaa oppilaan saataville
- kannustetaan ryhmätyöskentelyä ja vertaisoppimista, oppilaat ohjaavat toisiaan esim samassa vaiheessa
- portfolion käsite tulee ottaa mukaan. Portfolio täyttyy automaattisesti siitä, mitä oppilas tekee.

Kehitysvaihe3:
- kehitetään alykästä järjestelmää, joka haistelee oppilaan etenemistä oppimispolussa ja ohjaa tätä tarvittuun suuntaan
- rakennetaan koko sähköinen järjestelmä pelinomaiseksi, oppilas on hahmo (vertaa tamagotchi)
- hahmoa "hoidetaan" matematiikalla, englannilla, historialla jne. jne.
- mitä enemmän ja laadukkaammin oppilas tekee, sitä paremmin hahmo voi. Eli siis tämä tieto portfoliona, mittarit ovat oppilaalle visuaalisia, mutta opettajille voi olla jotain muuta dataa
- käsitekartta ja oppimispolku on kaiken takana (opettajien työkalu suunnitteluun), mutta oppilaalle tämä visualisoidaan pelimuotoon.
- vertaisoppimista edistävät hahmot, esim. hahmot(siis oppilaat) voivat pyytää apua oppimispolussa samassa vaiheessa olevilta hahmoilta.
- opettaja voi kutsua hahmoja yhteen --> sosiaalinen tapahtuma

Itse yritämme napata kiinni vaiheesta 2.

Haaste
Vaiheeseen 3 tarvitaan muita. Kuka nappaisi kiinni
- Rovio - kokemus pelin tekemisestä, visuaalisuudesta ja koukuttamisesta
- kustantajat + muu sähköinen valmis materiaali, esim Mikrolinna - käsitekartan ja oppimispolun sisällön suunnittelu
- Fronter (meidän pilottialusta) - yhdistämään tämän kaiken
- Ruskon opetuslautakunta - resursseja suunnitteluun
- Yliopisto - älykkäs järjestlmä tarkkailemaan oppimista

Kokemuksia erilaisesta menetelmästä

Itselläni on nyt takana 2-3 viikkoa erlaisen menetelmän käytöstä. Taustatietona minulla on tällä hetkellä tietotekniikan ryhmiä, joiden aiheena ovat olleet tekstinkäsittely Wordillä ja kuvankäsittely photoshopilla.

Lyhyt kuvaus menetelmästä
1. Olen valmiiksi tunteja varten videoinut opetuksen.
2. Oppilaille on lähetetty Wilman kauttaa viestiä, miten edetä. Pääpiirtettäin menetelmä on sellainen, että ensi katsotaan tietyt videot ja sen jälkeen siihen liittyvät tietyt harjoitukset. Videoihin voi aina palata. Videot ovat julkisisa, joten niitä voi katsoa, missä tahansa.
3. Tavoitteena on, että näin saisin luotua oppilaalle tietyn oppimispolun, jota pitkin hän voi edetä omaan tahtiin j aminulle jää aikaa enemmän oppilaan ohjaamiseen. Videot ovat opetusta siksi, että opetus ei ole aikaan sidottua ja sitä voi kelata.

Havaintoja näistä muutamasta viikosta.
- menetelmä on otettu hyvin vastaan
- suurin osa oppilaista katsoo tehdyt videot,muutamilla oppilailla on vaikea pysyä aiheessa
- osa on katsonut videoita jopa kotona
- minun on vaikea tietää, missä kohtaa oppilas etenee
- tunneilla tapahtuu vertaisoppimista, tästä olen eniten ylpeä!
- syvälle menevä oppimisprosessi ei kaikilla käynnisty, karkeasti jaan seuraaviin
1. 50 % oppivat videoista hyvin, varmasti oppisivat myös massaopetuksesta
2. 25 % oppii kopoiomaan, mutta veikkaan, että syväoppimista ei tapahdu
3. 25 % aika kuluu, mutta oppimista ei tapahdu kuin pienellä osa-alueella

Pohdintoja ja kysymyksiä
- Opettajan näkemys oppimispolusta ja tavoitteista ei välttämättä kohtaa oppilasta. Sama ongelma on ollut perinteisellä massaopettamisella
- Videon katselun aloitus ilman tavoitetta ei käynnistä kaikilla oppilailla oppimisprosessia. Vaikus on sama kuin massaopetuksessa, video kyllä katsotaan, mutta syväoppiista ei tapahdu
- edelliseen viitaten, miten seuraavia peruskysymyksiä pitäsi pohtia
1. Mikä on hyvä aloitusärsyke?
2. Miten tuo ärsyke annetaan, jos edetään omaa polkua omassa tahdissa?
3. Miten edistetään ryhmässä työskentelyä?
4. MIten päästään passiivisesta oppimisessta aktiiviseen? Samassa, kun tätä kirjoitan, minulle välähti, että tästähän tässä kaikessa on kyse :)
- Menetelmä vaatii järjestelmän, joka sekä oppilalle että opettajalle antaa palautetta oppimisen kehittymisestä ja onnistumisista. Tätä Ruskolla parhaillaan työstetään sähköisen oppimisympäristön muodossa.